Amerikankääpiöterrieri rotuinfo

ETFTA ajaa aitojen, UKC-rekisteröityjen amerikankääpiöterrierien asiaa.

Lyhyt historia

Amerikankääpiöterrieri -rodulla oli tärkeä merkitys amerikkalaisten maatilojen tuholaistorjunnassa ja siinä se saavuttikin 1800-luvun lopulla suuren suosion. AKT-koiria on aina ollut paljon ja tänä päivänä sen suosio on kääpiökoirien keskuudessa vahva. On syytä heti alkuun huomata, että kyseessä ei ole luolakoira kuten monet muut vastaavan kokoiset rodut ovat.

Kerrotaan, että jo 1870- luvulla on kettuterriereiden koossa ollut huomattavaa vaihtelua ja näistä pienistä koirista on määrätietoisella jalostuksella kehitetty oma rotu. Onkin ilmeistä, että jyrsijöiden kurissapito lankesi kuin itsestään tilan pienille koirille ja näin AKT jatkoi kehitystä omaksi rodukseen. Vaikka American Kennel Club, eli A.K.C tunnusti vain normaalin koon, rekisteröi United Kennel Club, eli U.K.C molemmat koot kettuterriereinä vuoteen 1936 saakka, josta lähtien rotu jaettiin U.K.C:ssa kahteen muunnokseen.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli rottien, muiden jyrsijöiden ja tuholaisten metsästys maatiloilla. On muistettava, että entisaikoina tuholaisten hävitys oli aivan toista tärkeysluokkaa kuin nykyään. Kyse ei ollut muutamasta hiirestä jotka pyörivät pirtin nurkissa, vaan suuresta ongelmasta. Vilja- ja muita varastoja oli suojeltava hinnalla millä hyvänsä. Niinpä vielä nykyäänkin voi koko ikänsä hemmoteltuna sylikoirana elänyt lemmikki-amerikankääpiöterrieri osoittautua tilaisuuden tullen lahjakkaaksi hiirenmetsästäjäksi.

Historia

Amerikankääpiöterrieri on alkuperäinen amerikkalainen. Metsästäjät, metsämiehet ja maanviljelijät adoptoivat englantilaisen kettuterrierin Amerikkaan koiran moninaisten työominaisuuksien vuoksi.

August Belmont, eräs ensimmäisistä tunnetuista kettuterrierin kasvattajista, on sanonut: "Terriereillä on luontainen vaisto ja kyky metsästää ja tuhota kaikenlaiset tuholaiset, jahdaten tuholaisia väsymättä jokaikiseen paikkaan. Terriereillä on kirpakka ja vilkas luonne, tarkka näkö, erinomainen kuulo, hyvä hajuaisti ja ne eivät anna koskaan periksi." Tätä lausetta voi hyvin soveltaan tämän päivän työkoira-amerikankääpiöterrieriin.

Kettuterrieri pääsi amerikkalaisen koirakansan, eritoten metsästäjien suosioon 1800-luvun lopulla. Samoihin aikoihin rodusta ryhdyttiin valikoimaan pienempiä yksilöitä, hieman eri käyttötarkoitusta varten. Usein juuri nämä pienemmät kettuterrierit saivat päivän parhaan saaliin kiinni - ne kun pääsivät koloihin joihin isommat koirat eivät mahtuneet. Lisäksi nämä pienet terrierit mahtuivat mainiosti metsästäjän takin taskuun tai aselaukun sivutaskuun. Niin pienet terrierit olivat aina metsällä mukana.

Ne pienet terrierit, jotka eivät pärjänneet metsällä tai saaliin jaossa isommille terriereille, kuolivat tai niitä ei käytetty jalostuksessa. Näiden pienien kettuterriereiden raaka luonnon valinta jätti jäljelle vain ne kaikkein kovimmat yksilöt. Näistä pienistä, sitkeistä ja luonteeltaan ja fysiikaltaan kovista työkoirista syntyi lopulta amerikankääpiöterrieri, eli Toy Fox Terrier.

Kettujen metsästys ei ollut harrastus maanviljelijälle. Maanviljelijällä ei kestänyt kauaa tajuta, että tuo samainen amerikankääpiöterrieri, joka oli herrojen mukana metsällä, voisi olla kätevä ja tarpeellinen apu maatilalla. Niin amerikankääpiöterrieri kulkeutui maatiloille, ollen päivisin korvaamaton apu hiirien ja rottien hävityksessä ja vartioiden öiseen aikaan kanalaa ketuilta. Osa amerikankääpiöterriereistä oli toki talossa sisällä, koska talon emäntä piti tätä koiraa niin kovin suloisena, mutta koira kyllä kuuli kanojen hätähuudot sisälle saakka.

Eliza Hopkins kuvailee tyypillistä amerikankääpiöterrieriä näin: “Koirien omistajat näyttivät amerikankääpiöterrierille, missä rotat majailevat. Ladon ja talon alla saatoi olla montakin rotan pesää. Kun päivä oli illassa, oli aivan tavallista että amerikankääpiöterrierit olivat metsästäneet ja tappaneet kymmenittäin rottia ja hiiriä. Muistan tapauksen, jossa amerikankääpiöterrierit olivat päivän päätteeksi tappaneet 74 tuholaista!"

1900-luvun alussa, kun televisiota ei vielä ollut, ihmiset viihdyttivät itseään latotansseissa, kirkon tapahtumissa ja "Koira ja Poni Show"-tapahtumissa. Amerikankääpiöterrieri oli ihanteellinen matkustuskaveri, kun lähdettiin perheen kanssa tapahtumiin. Erityisesti amerikankääpiöterrieri esiintyi edukseen "Koira ja Poni Show"-tapahtumissa, sillä amerikankääpiöterrieri on pieni, älykäs ja oppii helposti temppuja. Amerikankääpiöterrieri onkin koira, jolla on monta titteliä - sirkuskoira, metsästyskoira, lemmikki.

Vuonna 1912 United Kennel Club ryhtyi rekisteröimään sileäkarvaista kettuterrieriä ja rotumääritelmässä mainittiin myös rodun kääpiöversio. Amerikankääpiöterrierin omistajat ja harrastajat kuitenkin pyysivät omaa rotuaan jo 1920-luvulla. Vasta vuonna 1936 United Kennel Club suostui tähän ja tällöin UKC myönsi virallisen rotumääritelmän amerikankääpiöterrierille.

Jo alusta lähtien oli selvää, että amerikankääpiöterrieri oli työkoirataustansa ansiosta täysin erilainen kääpiökoirarotu, kuin mikään muu rotu. Koskaan aikaisemmin ei kääpiökoirissa ole nähty tällaista voimaa, terveyttä ja fyysistä suorituskykyä. Useat kääpiökoirarodut ovat täysin piloille jalostettuja juuri näyttelytaustansa vuoksi, mutta ei amerikankääpiöterrieri.

Amerikankääpiöterrieri on jalostunut kovaksi työkoiraksi monesta syystä. Amerikankääpiöterrieri teki ja imetti pentunsa ladon lattialla tai kuistin alla. Terveimmät pennut selvisivät ulko-oloissa, loput kuolivat. Jotkut pennut oppivat väistämään lehmien tiukkoja potkuja, jotkut eivät. Jotkut pennut olivat terävämpiä ja oppivat väistämään oravaa, rottaa ja muita tuholaisia - loput pennut päätyivät saaliiksi. Jotkut pennut olivat tarkkakuuloisia ja ilmoittivat emolle jo paljon ennen kuin kettu oli näkyvillä. Nämä pennut säilyivät hengissä. Näin vain kaikkein terveimmät, fiksuimmat ja valppaimmat pennut säilyivät hengissä ja näissä koirissa on amerikankääpiöterrierin perusta. Näitä ominaisuuksia tulee vaalia, niitä tulee edelleenjalostaa ja näistä ominaisuuksista tulee olla ylpeä - ne tekevät amerikankääpiöterrieristä sen upean työkoiran, joka erottuu kaikista muista roduista parempana.

On tämän päivän kasvattajien haaste pitää amerikankääpiöterrieri juuri tällaisena työkoirana, mutta silti pienenä, jotta se mahtuu edelleen rotan koloon ja metsästäjän takin taskuun. Vuonna 1958 United Kennel Clubin lehti Bloodlines julkaisi artikkelin, jossa mainittiin, että on erittäin helppoa suurentaa rotua, mutta vie vuosikymmeniä päästä takaisin pieneen, lihaksikkaaseen, kompaktiin työkoiraan.

United Kennel Club haluaa, että amerikankääpiöterrieri pysyy pienenä kääpiökoirarotuna. Erittäin tärkeää on se, että amerikankääpiöterrieri pysyy kovana työkoirana. Amerikankääpiöterrierin tulee olla kompakti, lihaksikas, vahvaluinen ja kova metsästämään. Hyvä esimerkki amerikankääpiöterrierin ulkomuodosta näkyy kuvassa oikealla, Gr. Ch. PR Gorden's Madam Butterfly.

Kuten Eliza Hopkins ja muut maailman johtavat amerikankääpiöterrierikasvattajat tietävät, jotkut kasvattajat oikoivat ja ottivat erivapauksia rodun pitämiseksi pienenä. Näitä jälkiä korjataan vielä tänäkin päivänä. On tiedossa useita risteytyksiä amerikankääpiöterrierin, manchesterinterrierin ja chihuahuan välillä. Kuitenkin elokuussa 1960 United Kennel Club pisti rotukirjat kiinni ja siihen loppui papereiden väärentäminen. Mutta vielä tänä päivänäkin näkee omenan muotoisia päitä, liian pieniä silmiä, pullottavia silmiä ja muita merkkejä risteytyksistä.

Suurimmaksi osaksi tämän päivän amerikankääpiöterrierit eivät ole mitään risteytyksiä, vaan aitoja, alkuperäisiä amerikankääpiöterriereitä. Tähän pääsyyllinen on paljon ja erittäin hyvää työtä rodun eteen tekevä National Toy Fox Terrier Association, joka perustettiin vuonna 1949. NTFTA peräänkuuluttaa nimenomaan kasvattajien vastuuta työkoira-amerikankääpiöterrieristä. Amerikankääpiöterrieri on ennen kaikkea terrieri. Sen pääasiallinen tehtävä on edelleen metsästää tuholaisia, vaikkakin amerikankääpiöterrieri on erinomainen koira myös monessa muussa asiassa, etenkin lemmikkinä.

Vaikka amerikankääpiöterrieri-rodun suosio on kasvussa, myös näyttelykoirana, ei suurin osa amerikankääpiöterriereiden omistajista lotkauta korvaansa koiran ulkomuodolle. Amerikankääpiöterrierin tärkein tehtävä suuren yleisön mielestä on edelleen metsästää rottia ja hiiriä, olla mukana metsällä, pitää lato puhtaana tuholaisista, varoittaa vihulaisista öiseen aikaan. Tänä päivänäkin suuri osa amerikankääpiöterriereistä synnyttää pentunsa ladossa tai kuistin alla ja vain parhaimmat näistä pennuista selviävät. Nämä parhaimmat pennut rekisteröidään United Kennel Clubissa.

Amerikankääpiöterrieri on itsenäinen työkoira, mutta täysin riippuvainen ihmisen sille osoittamasta rakkaudesta. Vaikka amerikankääpiöterrieri on kova tuholaisten hävittäjä, se nauttii silti sylissä ja sohvalla makoilusta. Amerikankääpiöterrieri on epäileväinen kaikkea uutta kohtaan, oli se sitten ääni tai haju. Kuitenkin amerikankääpiöterrieri on niin itsevarma ja luottavainen, että se köllöttää täysin rentona omistajansa sylissä. Dan Greenwald on sanonut, että amerikankääpiöterrieri nukkuu yksi silmä avoinna. Tämä pitää paikkansa.

Seisomme uuden ajan kynnyksellä. Käsissämme on pienen työkoiran kohtalo. Tämä koira on selvinnyt tiukkana työkoirana jo 1500-luvulta saakka, ainoastaan kovan luonteensa, hyvän itseluottamuksensa, terveen fysiikkansa ja tarpeellisuutensa vuoksi. Millainen amerikankääpiöterrieri on kymmenen vuoden kuluttua? Tai viidenkymmenen vuoden kuluttua? Se riippuu siitä, kuinka hyvin pystymme pitämään kiinni amerikankääpiöterrierin työkoiraperimästä. Sillä sitä amerikankääpiöterrieri on - erinomainen työkoira.

Historia-osio: Teksti: Barbara BJ Andrews, Eliza Hopkins, Margo K. Carter - TheDogPlace
Tekstin suomennos: Toy Fox Terrier Kennels
Kuvat: TheDogPlace

Yleistä

Suomessa erittäin harvinainen amerikankääpiöterrieri on uskollinen, ihmiseen kiintyvä, terveen jalostustaustan omaava pieni koira, joka tunnetaan myös nimellä Amertoy ja Toy Fox Terrier.

Amerikankääpiöterrieri, eli akt, on pieni ja korkeajalkainen sekä luonteeltaan erittäin valpas.

Väritykseltään sileäkarvainen AKT on useimmiten tri-color. Harvinaisempi väritys on white & tan (ruskeavalkoinen) ja erittäin harvinainen väritys on white & black (mustavalkoinen). Hallitseva väri on kuitenkin kaikissa värityksissä valkoinen.

Lyhyt- ja sileäkarvaisena AKT:n turkki on helppohoitoinen. Karvanlähtöä on lähinnä keväällä ja tällöinkin se pysyy kurissa harjaamalla koiraa ulkona esim. kaksi kertaa viikossa.

Amerikankääpiöterrieri sopii kotiin jonne halutaan pieni ja reipas koira. Lisäksi täytyy ottaa huomioon terrierin kipakka luonne - amerikankääpiöterrieri ei suinkaan ole mikään sohvaperuna. Amerikankääpiöterrieri on kooltaan pieni ja mieleltään suuri, joten se tarvitsee paljon virikkeitä ja johdonmukaisen kasvatuksen. Amerikankääpiöterrieri sopii niin perhekoiraksi, yksineläjälle kuin pariskunnillekin, nuorille sekä vanhemmille. Amerikankääpiöterrieri kulkee hyvin mukana eri kulkuneuvoissa sekä tietenkin tykkää olla mukana menossa. On hyvä jos perheessä on aikaa paneutua koiran kasvattamiseen erityisesti ensimmäisen ikävuoden aikana, jotta mahdollisia johtajuusongelmia ei pääse esiintymään aikuisella iällä.

Amerikankääpiöterrierillä on kaikki terrierin toivotut ominaisuudet pienessä pakkauksessa. Amerikankääpiöterrieri on luonteeltaan leikkisä ja vilkas seuralainen. Hyvää luonnetta kuvastaa se, että AKT:t ovat nykyisin palvelleet myöskin vammaisten apulaisina, esimerkiksi kuurojen "korvina". Koira oppii noutamaan pudonneita esineitä, kuten kyniä, tai hakemaan kengät, tai haukkumaan herättääkseen huomiota ja hankkiakseen apua. Pyörätuoliin sidotulle omistajalle koira merkitsee lisääntynyttä itsenäisyyttä, vaatien vain vähän koiran turkinhoitoa tai pakollista ulkoilua, silla amerikankääpiöterrieri hankkii itselleen liikuntaa myös sisäoloissa. Tällaisessa toiminnassa tulee ilmi AKT rodun luotettavuus.

Amerikankääpiöterrieri on erittäin fiksu koira ja se vaatii älyllisiä virikkeitä. AKT rakastaa haasteita, uusia tehtäviä ja näistä seuraavaa omistajan hyväksyntää. Vaikka amerikankääpiöterrieri ei pääsisi toteuttamaan sille ominaista tuholaisten torjuntaa ja metsästämistä, niin tämä ei vaikuta koiraan häiritsevällä tavalla, jos muuta sopivaa virikettä on koiralle tarpeeksi tarjolla. Amerikankääpiöterrieri - kuten monet muutkin koirarodut - tarvitsee virikkeitä jatkuvasti. Jos koira ei näitä saa, hankkii amerikankääpiöterrieri virikkeensä itse, esimerkiksi tuhoamalla kodin irtaimistoa.

Amerikankääpiöterrieri ei ole räkyttäjä, päinvastoin kuin moni muu pieni koirarotu. Ehkä tämä johtuu hyvästä itsetunnosta, eikä amerikankääpiöterrierin näin tarvitse kompensoida omaa pientä kokoaan suurella äänellä. Amerikankääpiöterrieri vahtii kotia parin haukun voimin, jos ollenkaan. On aivan normaalia että vieraiden tullessa kotiin, tulee amerikankääpiöterrieri ovelle vastaan häntä heiluen, ilman merkkiäkään haukkumisesta. Tietenkin yksilöissä on eroja, osa amerikääpiöterriereistä ei hauku juuri ollenkaan ja osa enemmän. Yleisesti ottaen amerikankääpiöterrieri on avoin ja iloinen uusia ihmisiä tavatessaan, eikä lainkaan epäluuloinen uusia ihmisiä tai uusia tilanteita kohtaan - tottakai tässäkin suurta roolia näyttelee pennun kasvattaminen ja sosiaalistaminen. Yleisesti ottaen amerikankääpiöterrieri ei siis koe tarvetta haukkua saati räkyttää.

Amerikankääpiöterrieri on itsenäinen työkoira jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut pitää koti ja pihapiiri puhtaana tuholaisista, kuten hiiret ja rotat. Amerikankääpiöterrieri ei ole ajava koira, eikä luolakoira, mikä erottaa sen monesta muusta pienestä terrieristä. Tämä itsenäisyys tuholaisten torjunnassa näkyy myös siinä että amerikankääpiöterrieri ei tuo saalista ihmiselle kuten monet muut rodut vaan amerikankääpiöterrieri saalistaa itselleen. Omistajan kannattaa varautua siihen että työkoiralla vaistot ovat erittäin pinnassa ja kodin tai mökin pihapiiristä häviää hiirien, myyrien ja rottien lisäksi myös pikkulinnut, linnunpoikaset sekä oravat. Keväisin kannattaa myös varautua kyynpuremiin, sillä käärmehän on toki pihapiiristä hävitettävä vihulainen, kokee amerikankääpiöterrieri. Amerikankääpiöterrieri kuitenkin nauttii sylissä ja sohvalla makoilusta ja osaa rauhoittua illan tullen omistajansa seurassa. Amerikankääpiöterrieri ei hypi seinille eikä vaadi valvontaa ja peräänkatsojaa jos on päiviä jolloin ei ole mahdollisuuksia tarjota koiralle menoa ja vilskettä tai aktiviteetteja.

Tämä amerikankääpiöterrierin tarve pitää koti ja pihapiiri puhtaana tuholaisista näkyy hyvin selvänä tämän päivän työkoirissamme. Samasta syystä amerikankääpiöterrieri ei ole herkkä karkailemaan, sillä koiralle on tärkeämpi pitää huolta kodista kuin lähteä kylille kuljeksimaan.

Amerikankääpiöterrierin saa koulutettua niin ettei se lähde kaiken liikkuvan perään. Pienestä asti vapaana olemaan tottunut koira tottelee omistajaansa. Amerikankääpiöterrieri on terrieri ja tarvitsee johdonmukaisen ja jämäkän koulutuksen. Amerikankääpiöterrieri kokeilee rajojaan ja pomottaa isäntäväkeä, jos sille antaa mahdollisuuden tähän.

Amerikankääpiöterrieri-pentueeseen syntyy useimmiten kolme pentua. Ei ole kuitenkaan harvinaista, että pentueeseen syntyy vain yksi pentu tai jopa kuusi pentua. Useimmiten pentuja on kuitenkin 2-4.

Amerikankääpiöterrieri on Yhdysvalloissa laajalti tunnettu sitä rekisteröivät useat rotuyhdistykset. Amerikan maaseudulla monet ihmiset muistavat näitä koiria olleen aina maatiloilla ja tämä rotu on olennainen osa sikäläistä perinnettä. Amerikankääpiöterrieri viihtyy hyvin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, vaikka sen alkuperäiset metsästysvaistot ovat useimmiten yhä tallella. Amerikankääpiöterrieri on pienestä koostaan huolimatta hyvä seurakoira lenkille ja toimii tarvittaessa myös vahtina - äänen perusteella on vaikea arvata, että vahtina on pieni koira. Amerikankääpiöterrierin haukku ei ole kimakka, eikä se tavallisesti hauku turhaan.

Lenkkikaverina AKT on väsymätön ja yllättävän säänkestävä tarvitsematta yleensä talvella takkia. Amerikankääpiöterrierin kanssa voi harrastaa myös taakanvetoa, voimavetoa, tuholaistorjuntaa, olla mukana terapiakoiratoiminnassa, harrastaa jäljestystä, rauniokoiratoimintaa ja TOKOa, eli tottelevaisuuskoulutusta. AKT:n voi kouluttaa myös rauniokoiraksi, etsimään sortuneisiin rakennuksiin hautautuneita ihmisiä.

Amerikankääpiöterrieri on aktiivinen ja vilkas ja mielellään mukana menossa. Tästä huolimatta kyse ei ole elohopea-koirasta, vaan amerikankääpiöterrieri osaa ottaa myös rennosti ja nauttii sylissä makoilusta. Koko ikänsä hemmoteltua lemmikkikoiran elämää viettänyt amerikankääpiöterrieri voi silti tilaisuuden tullen osoittautua aivan loistavaksi myyränmetsästäjäksi!

Sopivia virikkeitä amerikankääpiöterrierille ovat fyysisesti sekä henkisesti vaativat tehtävät ja työt. Amerikankääpiöterrieri on fiksu, aktiivinen, eloisa koira, joka mielellään puuhaa koirien pulmapelien ja aktivointipallojen kimpussa. Taakanveto, tuholaistorjunta, nopeusjuoksu, voimaveto ja korkeushyppy sekä agility, toko ja tottis ovat amerikankääpiöterrierille mieluisaa puuhaa.

Amerikankääpiöterrieri on pienen kokonsa ja nokkeluutensa ansiosta pärjännyt erinomaisesti myös avustajakoirana. Tähän vaativaan työhön on Suomessa koulutettu jo kolme avustajakoiraa, jotka toimivat liikuntarajoitteisten omistajiensa avustajakoirina päivittäin.

Amerikankääpiöterrieri on menestynyt myös agility-radoilla paremmin kuin hyvin. Mainetta ja kunniaa on niitetty niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ja Suomessa agility-radoilla tämä vilkas pieni terrieri alkaa olla jo tuttu näky.

Amerikankääpiöterrierin valpas katse ja reipas luonne on saavuttanut monen koiraharrastajan suosion.

Amerikankääpiöterrierin harrastustoiminta

Amerikankääpiöterrieri on työkoira ja nauttii saadessaan tehdä ja harrastaa omistajansa kanssa. Sopivia harrastuksia amerikankääpiöterrierille ovat kaikenlaiset fyysiset urheilulajit sekä psyykkisesti vaativat tehtävät.

Hyviä fyysisiä harrastuksia amerikankääpiöterrierille ovat mm. taakanveto™ ja tuholaistorjunta™. Suomessa SATHY ry., Suomessa ja Euroopassa ETFTA ry. ja Yhdysvalloissa UKC järjestää amerikankääpiöterriereille kaikenlaisia mukavia tapahtumia, joihin osallistumalla pääsee mukaan toimintaan ja harrastuksiin.

Taakanveto™

Taakanveto™ eli Weight Pulling on suosittu koiraurheilu Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Taakanveto sopii kaikille vahvoille ja päättäväisille työkoiraroduille ja erittäin hyvin myös amerikankääpiöterrierille. Taakanvetokoiralta vaaditaan muutakin kuin pelkästään voimaa, koiralla on oltava erittäin hyvä kunto ja pitkäjännitteisyyttä, sekä ennen kaikkea halu vetää. Taakanvetokoiran omistajalta vaaditaan erittäin paljon kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Voit aloittaa taakanvetoharjoittelun kun amerikankääpiöterrieri on yli 8 kk ikäinen. Riippuu kuitenkin koirasta yksilönä, milloin se voi opetella alkeita taakanvetoon liittyen. Neljän kuukauden iästä alkaen periaatteessa mihin ikään tahansa koira on kuitenkin pystyväinen oppimaan pikkuhiljaa hyväksi taakanvetäjäksi. Kaksitoistavuotiaatkin koirat ovat olleet vielä mukana kilpailuissa tekemässä hyviä tuloksia. Taakanvetoharjoittelu ei vahingoita koiraa, mikäli koira koulutetaan koiran ehdoilla ja järkevästi.

Taakanvedossa tarvitaan koiran lisäksi koulutusta. Taakanvedossa ei ole pelkästään kyse voimasta vaan myös tekniikasta.

Aloitus
Alussa voit vielä unohtaa painot ja taakat ja keskity vain totuttamaanamerikankääpiöterrierisi uusiin taakanvetovaljaisiin. Laita nämä uudet valjaat päälle joka kerta, kun viet koirasi lenkille. Näin koira vähitellen tottuu niihin. Taakanvetovaljaita voit tilata SATHY ry.:n kautta.
Vie amerikankääpiöterrierisi lenkille nämä valjaat päällä mahdollisimman paljon eri paikkoihin. Totuta koira erilaisiin olosuhteisiin, jotta se ei häiriintyisi mistään. Vie se eri koirapuistoihin, kaupunkialueelle, paikkoihin, jossa on paljon muita koiria ja mölyä.
Tästä on apua myöhemmässä vaiheessa, jos viet koirasi taakanvetokilpailuihin, jossa on paljon muita koiria ja ihmisiä.

Ensimmäiset painot
Kun amerikankääpiöterrierisi on tottunut täydellisesti uusiin taakanvetovaljaisiinsa, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen taakanvetokoulutuksessa.
Laita hieman pientä painoa valjaiden taakse. Hyvä ensimmäinen paino on puolentoista litran muovinen limupullo, jonne on laitettu hieman hiekkaa sisään. Se on kevyt, mutta siitä lähtee ärsyttävää ääntä ja näin koira tottuu ääneen jo alusta pitäen.
Laita pullon kaulaan riittävän pitkä naru, noin 100 senttiä pitkä, jotta se ei missään tapauksessa osu koirasi takajalkoihin!
Aloita taakanvetoharjoitukset tämän sorapullon kanssa viemällä koirasi lyhyille kävelylenkeille. Koira on luonnollisestikin kiinnostunut siitä, mikä on tarrautunut sen taakse ja mikä pitää ääntä. Anna sen rauhassa tarkkailla tilannetta, jotta se tajuaa, ettei pullossa ole mitään pelättävää tai vahdittavaa. Tärkeintä on se, että koira ei tunne oloaan tukalaksi, vaan että sillä on hauskaa koko ajan. Tee tästä taakanvetoharjoituksesta koirallesi leikki.

Tarvitset aivan oman komennon taakan vetoa varten. Sen olisi syytä olla lyhyt ja ytimekäs, kuten "veto". On tärkeää toistella tätä komentoa jatkuvasti, kun koiralla on taakka takanaan ja varsinkin alkuvaiheen harjoittelussa sen on syytä oppia, mikä komento yhdistyy juuri tähän omituiseen, rahisevaan pulloon pepun takana.

Lisää painoja
Kun Sinä ja amerikankääpiöterrierisi olette tottuneet täydellisesti tähän ensimmäiseen vaiheeseen, on aika siirtyä seuraavalle asteelle.
On aika lisätä painoja. Tässä vaiheessa suurin osa noviisitaakanvetäjäharrastajista tekee isoimmat virheet, joten toimi erittäin maltillisesti. Kun kyseessä on amerikankääpiöterrieri, lisätään painoa kerrallaan pari sataa grammaa, ei enempää, eikä vähempää. Älä huolehdi siitä, että painoa tulisi liikaa. Hyväkuntoinen ja vahvaluinen amerikankääpiöterrierisi kyllä kestää sen.
Hanki sellaisia painoja, jotka on helppo sitoa valjaisiin, ja jotka eivät takerru lenkillä ollessasi maastoon. Muista, että samalla kun lisäät painoa, lisäät koirasi itseluottamusta. Jokainen painonlisäys tulisi olla painoltaan pari sataa grammaa ja jokaisen painonlisäyksen välillä tulisi olla ainakin kaksi viikkoa totuttelua uuteen painoon.

Nyt kun koirasi valjaissa raahautuu suurempia painoja, tarvitsee amerikankääpiöterrierisi erittäin paljon rohkaisua osakseen. Toistele opettamaasi komentoa erittäin useasti ja anna koiran tottua tähän uuteen leikkiin pikkuhiljaa.
Ensimmäisen 2,5 kilon painonlisäyksen jälkeen olisi hyvä antaa koiran vetää taakkaa kuusi metriä. Tarvitset luultavasti pannan ja taluttimen, jotta amerikankääpiöterrierisi seuraa vierelläsi.
Muista hokea opettamaasi taakanvetoon liittyvää komentoa koko sen ajan, kun koira aktiivisesti vetää taakkaa. Kun kuuden metrin raja on ylitetty, kehu koiraasi ylenpalttisesti.

Yritä saada koirasi vetämään taakkaa yhtäjaksoisesti mahdollisimman pitkiä matkoja. Pyri siihen, ettei koirasi pysähtyisi ollenkaan ennen viivaa. Älä pakota koiraa, älä houkuttele sitä lelulla tai ruoalla, vaan hauskanpidon muodossa kannusta koiraasi aina vain parempiin suorituksiin. Koirasi tekee kovemmin töitä vain ja ainoastaan Sinun vuoksesi, joten muista olla pitkäjännitteinen, älä säästele kehuissa, äläkä koskaan hermostu koiraasi.
Pidä taakanvetoaikataulu mahdollisimman säännöllisenä. Päivittäinen treenausaika riippuu kustakin koirasta yksilönä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että lopeta harjoitukset, ennen kuin koiran kunto ja innostus loppuu.
Kun vedätät taakkaa koirallasi muualla, kuin omalla takapihalla, pienennä painoja, jotta koirasi itsetunto ei romahda.

Taakanvetokärryt
Kun amerikankääpiöterrierisi vetää taakkaa, jonka paino on sen oman painon verran, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. On aika hankkia taakanvetokärryt. Rakenna kärryt itse tai osta ne valmiina.
Jos rakennat kärrysi itse, huomioi, ettei niistä tule liian korkeat, ja että kärryjen ja valjaiden välinen kiinnike ei petä saaden painon vyörymään koirasi päälle pelästyttäen sen pahanpäiväisesti. Taakanvetokärryjen valjaiden kiinnityskohta tulee olla alempana kuin koira, jotta koira vetää ylöspäin.

Painoina voit käyttää hiekkapusseja, vesikanistereita ja melkeinpä mitä tahansa. Pidä huoli omasta ja koirasi turvallisuudesta.
Seuraavaksi koirasi täytyy totuttaa kärryihin. Vaikka tiedät koirasi pystyvän jo vetämään taakkaa, täytyy Sinun edelleen olla kärsivällinen koirasi kanssa ja antaa sille aikaa totutella uusiin asioihin. Paras tapa on laittaa kärryt koiran valjaisiin kiinni, laittaa koiralle panta ja talutin ja kävellä pieniä lenkkejä koiran kanssa. Näin se ei saa päähänsä juosta kärry perässään vaan tottuu heti alusta alkaen maltilliseen vetämiseen.

Kun koira on tottunut kärryihin - ja tämä saattaa viedä pitkänkin aikaa - on aika laittaa kärryihin hieman painoa. Kärryt luonnollisestikin kulkevat jouhevammin, kuin maata viistävä paino, joten laita tarpeeksi painoa kärryihin. Muista käyttää sitä samaa vanhaa, tuttua taakanvetokomentoasi useasti, jotta koira tajuaa, mistä on kysymys. On hyvä käyttää jotakuta kaveria apuna työntämässä kärryä alussa, jotta koira luulee vetävänsä sitä itse, eikä menetä itseluottamustaan. Tämä sama kaveri valvoo kärryjä, jotta ne eivät pääse karkaamaan koiran päälle.

Pidä taakanvetojen välillä minuutin pausseja. Vetojen määrä päivittäin riippuu tietysti koirastasi, mutta aloita varovasti pienillä painoilla siten, että koirasi jaksaa vetää kärryä hyvin. Muista aina lopettaa päivittäinen treenaaminen vielä siinä vaiheessa kun koirallasi on kivaa!
Kun lisäät painoa, anna koirasi vetää kärryä vain kaksi kertaa viikossa ja jatka "tavallisella", vanhalla tutulla maata viistävällä painolla harjoituksia kolme kertaa viikossa. Muista, että treenaat erityisesti koiran henkistä puolta ja tässä vaiheessa ei ole tärkeää, kuinka painavia lasteja se vetää.

Hitaasti hyvä tulee
Jos etenette hitaasti ja varmasti, amerikankääpiöterrierisi itseluottamus kasvaa terveesti ja siitä kehkeytyy ja kypsyy raudanluja taakanvedon ammattilainen! Jos missään vaiheessa treenausta hermostut tai turhaudut, lopeta harjoittelu siltä päivältä ja aloita seuraavana päivänä jälleen puhtaalta pöydältä.
Tämä artikkeli on erittäin yleispätevä ja ei välttämättä toimi kaikille koirille, mutta jos Sinulle on hyvä amerikankääpiöterrieri-työkoira, tarpeeksi innostusta ja kärsivällisyyttä, niin suosittelen kokeilemaan pikkuhiljaa tätä hienoa harrastusta koirasi kanssa!

Lisää taakanvetovinkkejä
Tärkeintä ei ole pelkkä voima vaan asenne, koiralla on oltava malttia vetää liikkeelle taakka, joka aluksi saattaa tuntua hyvinkin painavalta.
Moni vahva koira ei saa liikkeelle taakkaa koska luovuttaa heti kun vastus tuntuu suurelta. Harjoittele koiraasi, jotta se ei luovuta.
Katso taakanveto-opasta mutta harjoittele sen lisäksi liikkeellelähtö ja erilaisten taakkojen vetämistä. Hyvää harjoittelua saa kun toinen henkilö kutsuu koiraa luokseen ja koiran takana oleva henkilö pitää kiinni valjaista (narulla) ja päästää koiraa eteenpäin juuri sen verran kuin se jaksaa. Tärkeää on, että koira ei ala peruuttamaan tai reuhtomaan.

Taakanvedossa koirilla on kivaa!
Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema eläinsuojelulaki 247/199 sanoo yksiselitteisesti, että taakanveto on kilpailuna täysin hyväksyttävää koska koira ei joudu alttiiksi kivulle, tuskalle eikä kohtuuttomalle rasitukselle.
Koiraa ei pysty sääntöjen mukaan kilpailtaessa mitenkään pakottamaan vetäämään yhtään sen enempää kuin mitä se itse haluaa - tämä onkin monen väkivahvaksi luullun koiran omistajan pettymys. Tärkeintä on, että koirilla ja omistajilla on kivaa, ei hampaat irvessä voitto.

Tuholaistorjunta™

Tuholaistorjunnassa™ amerikankääpiöterrieri juoksee keinotekoisten vieheiden perässä. Tarkoituksena on ottaa nämä valehiiret kiinni mahdollisimman nopeasti. Kilpailutilanteessa vieheitä on 1-5 kappaletta. Vieheitä vedetään samansuuntaisesti noin kävelyvauhtia ja koiran on tarkoitus saada vieheet kiinni mahdollisimman nopeasti.

Tuholaistorjunta sopii kaikille amerikankääpiöterriereille. Useimmiten koiraa ei tarvitse edes opettaa ottamaan näitä vieheitä kiinni vaan se tulee luonnostaan. Koiraa voi tietenkin innostaa omalla käyttäymisellä ja saada näin ottamaan vieheitä kiinni.
Tuholaistojuntaa on helppo harjoitella kotona. Kiinnitä valehiiri siiman tai narun perään ja vedä viehettä pitkin lattioita. Koira yrittää ottaa viehettä kiinni ja pääsee näin harjoittamaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan - tuholaisten torjuntaa kotona.

Tuholaistorjunta on SATHY ry.:n amerikankääpiöterriereille kehittämä työkoiralaji, jossa kisaillaan muutamia kertoja vuodessa.

Voimaveto™

Voimavedossa kaksi kappaletta amerikankääpiöterriereitä vetävät köyttä väliseinän kummaltakin puolelta näkemättä toisiaan. Köysi tulee pystyyn asetetun levyn läpi, jossa on köydelle sopiva reikä. Koirat eivät ole katsekontaktissa toisiinsa missään vaiheessa kisaa. Kyse ei ole siis mistään henkien taistosta vaan koirien omasta köydenvedosta!

Voimaveto on amerikankääpiöterriereillä Suomessa vielä hieman hakusessa, köysi on kiinnostava ja myös sen päässä oleva viehe, mutta että se vetäminen? Voimaveto on kuitenkin erittäin hauska työkoiralaji sekä koirille että omistajille.

Voimavetoa voi erittäin helposti treenata myös kotioloissa. Koiraa voi opettaa vetämään köyttä ja suorituksen jälkeen kannattaa muistaa aina palkita koira hyvästä vedosta.

Voimaveto™ on SATHY ry.:n työkoirille kehittämä työkoiralaji, jossa kisaillaan muutamia kertoja vuodessa.

Korkeushyppy

Koirien korkeushypyssa koirat hyppäävät korkeutta, ylittäen eteensä tulevan esteen. Handleri ei saa avustaa koiraa muuten kuin kehottamalla hyppäämään ja näyttämällä viehettä.

Korkeushyppy on sopiva laji pienille ja isoille työkoirille. Hypyn korkeus suhteutetaan koiran omaan säkäkorkeuteen, näin kisassa pärjäävät yhtä hyvin pienet kuin isotkin koirat.

Korkeushyppyä varten kannattaa ottaa käyttöön komento, esimerkiksi "hyppy" tai "yli".

Korkeushyppyä voi helposti harjoitella kotioloissa. Kotona voi pyytää koiraa hyppäämään jalkojen yli kun istut lattialla tai käsistä voi tehdä "ympyrän" ja opettaa koira hyppäämään sen läpi. Kun koira tunnistaa komennon voi lenkillä pyytää koiraa hyppäämään eri esteiden yli.

Korkeushyppy on SATHY ry.:n työkoirille kehittämä työkoiralaji, jossa kisaillaan muutamia kertoja vuodessa

Nopeusjuoksu

Pienten koirien nopeusjuoksuun saa nimensä mukaisesti osallistua pienellä SATHY-rotuisella koiralla, eli amerikankääpiöterrierin, amerikankarvatonterrierin ja patterdalenterrierin kera. Koira juoksee ilman omistajaa tai handleria vapaana omistajan tai handlerin luokse ja kuka koirista ylittää maalilinjan nopeimmalla ajalla, on voittaja. Juoksuradan pituus on kisasta riippuen noin 20 metriä ja kisatulokset ovat näin verravissa vain sen kisan sisällä.

Koirat juoksevat nopeusjuoksuradan yksi kerrallaan ja omistaja tai handleri saa kutsua koiraa ja käyttää vieheitä parantaakseen koiran juoksuaikaa. Elävää viehettä ei saa käyttää. Koira saa juosta saman radan niin useaan otteeseen kuin kyseisen kisan tuomari antaa luvan. Kuitenkin useimmissa kisoissa rata juostaan yhden kerran per koira. Pienten koirien nopeusjuoksu on hauska ja helppo laji, johon osallistuakseen ei sen kummemmin tarvitse treenata, paitsi tietenkin luoksetuloa.

Nopeusjuoksu on SATHY ry.:n pienille työkoirille kehittämä työkoiralaji, jossa kisaillaan muutamia kertoja vuodessa.

Agility

Agility on vauhdikas ja tapahtumarikas koiran ja ihmisen yhteistyötä testaava liikunta- ja kilpailumuoto.
Agility on koirien esteratakilpailu, jossa koiraa ohjataan erilaisten esteiden yli. Lajin nimi tulee englannin kielen sanasta agility, joka on suomeksi 'ketteryys'. Lajin rantautuessa Suomeen sen nimeksi ehdotettiinkin mm. ketteryyttä ja vikellystä, mutta englanninkielinen alkuperäisnimi jäi elämään. Parhaimmillaan laji on ohjaajan ja koiran täydellistä yhteistyötä.

Agilityradalla on yleensä 15-20 estettä, joista vähintään seitsemän tulee olla tavallisia hyppyesteitä. Muita esteitä ovat mm. kontaktiesteet (keinu, A-este, puomi), pituus, muuri, rengas, pöytä ja tunneliesteet eli umpi- ja avotunneli (pussi ja putki). Koirien agility on saanut alkunsa vuonna 1977 Englannissa hevosten estekisojen väliajoilla olleista koirien estehyppynäytöksistä. Harrastuksessa menestyminen edellyttää koiralta hallittavuutta, hyvää kuntoa, toimintakykyä ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa. Agilitya voi harrastaa myös shetlanninponien, kanien sekä kissojen kanssa.

Agility sopii erinomaisesti amerikankääpiöterrierille ja useat rodun edustajat harrastavatkin agilityä.

SATHY ry. Terapiakoira™ -toiminta

SATHY ry. aloitti ensimmäisenä Suomessa virallisen terapiakoiratoiminnan ja toimii hyvänä esimerkkinä myös muille koirayhdistyksille. SATHY ry. toi terapiakoiratoiminnan Suomeen Yhdysvalloista ja käynnisti terapiakoiratoiminnan nykyiseen muotoonsa 1990-luvun alussa. Terapiakoiratoiminnan moottorina toimivat aktiiviset työkoiraharrastajat, jotka ovat tutustuneet Yhdysvalloissa nimenomaan työkoirien varassa toimivaan terapiakoiratoimintaan.
Yhteisöjen ja laitosten - kuten vanhainkotien - on mahdollisuus sopia SATHY ry.:n kanssa terapiakoirien vierailuista. Kyse on hyväluontoisista ja vieraiden ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevista koirista, jotka jo pelkällä läsnäolollaan saavat ihmiset ja laitosten asiakkaat - jopa henkilökunnan - hyvälle mielelle. Koko terapiakoiratoiminta on vapaaehtoistyöhön perustuvaa ja maksutonta. Terapiakoirien vierailukohteet ovat: laitokset, sairaalat, vanhainkodit, mielenterveyslaitokset, nuorisokodit, lastenkodit,...

Terapiakoiratoiminnan kokemukset ovat erittäin hyviä ja pelkästään positiivisia. Usean eri hoitolaitoksen kanssa yhteistyössä tehdyt terapiakoiravierailut ovat tuottaneet todella paljon myönteistä palautetta. Koira on ihmisen paras ystävä ja rauhallinen ja ihmisrakas terapiakoira pystyy luomaan ystävällisen kontaktin ilman sanoja - kokemus, jolla ei ole vertaa.

Terapiakoirien omistajiksi ovat ilmoittautuneet sellaiset henkilöt, joiden koirat ovat varmoja ja luotettavia. Koirat ovat erittäin tottuneita toimimaan ihmisten kanssa ja työkoiratausta takaa jo itsessään moneen muuhun koirarotuun verrattuna erittäin rauhallisen ja tasaisen luonteen. Tällä hetkellä terapiakoiriksi on ilmoittautunut kaikkia SATHY-koirarotuja, pienestä amerikankääpiöterrieristä aina reilusti halattavaan amerikanbulldoggiin.

Mukaan toimintaan ilmoittautunut koiranomistaja tutustutetaan ensin terapiakoiratoimintaan. Ohjaajakokelas suorittaa erityisen terapiakoiraohjaajan kurssin. Ohjaajan koira testaan samalla sopivaksi terapiakoiratoimintaan - useimmat amerikanbulldoggit, amerikanpitbullterrierit, amerikankääpiöterrierit, amerikankarvatonterrierit ja vanhaenglanninbulldoggit sopivat erityisen hyvin toimintaan lasten, vammaisten ja vanhusten kanssa. Kuitenkin suurin osa terapiakoirista on amerikanpitbullterriereitä, joka maailman suosituin terapiakoirarotu ja suosituin terapiakoirarotu myös meillä Suomessa. Työkoirien perimä takaa ihmisiystävällisen ja rauhallisen mielenlaadun. Hoitolaitoksessa vieraillaan kokeneemman, terapiakoirakoulutuksen saanneen, koiraohjaajan kanssa ja opitaan käytännön terapiakoiratoiminta.

Terapiakoira-koulutus on pitkäkestoinen prosessi, jossa mitataan koiran henkiset kyvyt erittäin tarkkaan. Mikäli olet kiinnostunut toimimaan amerikankääpiöterrierisi kanssa terapiakoira-työssä, ota yhteyttä SATHY ry.:hyn.

Avustajakoira

Amerikankääpiöterrieri on luonteeltaan leikkisä ja vilkas seuralainen. Työkoirana amerikankääpiöterrierin luonne on myös tasainen ja "normaali". Hyvää luonnetta kuvastaa se, että amerikankääpiöterrierit palvelevat vammaisten apulaisina, esimerkiksi kuurojen “korvina”. Koira oppii noutamaan pudonneita esineitä, kuten kyniä, tai hakemaan kengät, tai haukkumaan herättääkseen huomiota ja hankkiakseen apua. Tällaisessa toiminnassa tulee ilmi amerikankääpiöterrieri-rodun luotettavuus.

Toy Fox Terrier Kennelistä on lähtenyt maailmalle yksi avustajakoira-amerikankääpiöterrieri ja vuoden 2006 lopussa meiltä lähtee maailmalle jo toinen avustajakoira-amerikankääpiöterrieri.

Amerikankääpiöterrieri on koira moneen menoon

Summa summarum voidaan todeta että amerikankääpiöterrieri on koira moneen menoon ja sen kanssa voi harrastaa jos sun vaikka mitä kivaa. Amerikankääpiöterrieri tottakai muotoutuu omistajansa mukaiseksi, mutta tässä koirassa on potentiaalia vaikka mihin! Amerikankääpiöterrierin terve työkoiraperimä, älykkyys, nopea oppimiskyky ja halu miellyttää omistajaa yhdessä atleettisen kropan kanssa antavat valmiudet moneen sporttiseenkin harrastukseen.

teksti: SATHY ry., Toy Fox Terrier Kennel ja United Kennel Club